Sosiaalinen media, mediautopia vai -dystopia

Sosiaalinen media (some) on avannut monelle sen käyttäjälle oven sekä omaan että toiseen kulttuuriin.  Sen tarjoamat mahdollisuudet tavata toisia ihmisiä, ja tutustua, vaikuttaa sekä jakaa ajatuksia verkon välityksellä heidän kanssaan, on ollut yksi näkyvimmistä ilmiöistä maailmanlaajuisesti. Sosiaalisen median määritelmä tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävästä viestinnän muodosta, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita (www.tsk.fi), on osuva. Toisaalta se voidaan määritellä myös vuorovaikutteisuuteen ja käyttäjälähtöisyyteen perustuvaksi viestintävälineeksi, -kanavaksi tai -ympäristöksi (www.tsk.fi). Onko sosiaalinen media utopia ihanteellisesta yhteiskunnasta, johon kaikkien on helppo tulla sellaisena kuin on? Vai onko sosiaalinen media dystopia, suora tie painajaismaiseen tulevaisuuteen, jossa kaikki päättyy lopulta tuhoon?

Sosiaalinen media on ilmiönä monikansallinen ja kansainvälinen. Laajakaistayhteydet yleistyivät esimerkiksi Suomessa nopeasti 2000-luvulta alkaen. 1990-luvulla ei ollut vielä tiedossa, että Internetistä tulisi kaikkien ihmisten yhteinen tiedon valtatie. (Suominen Jaakko, 20, 25.) Tanja Aittamurto, Taneli Heikka, Petteri Kilpinen ja Matti Posio julkaisivat vuonna 2011 pamfletin, jossa he julistivat sosiaalisen median vallankumousta. Heidän mielestään sosiaalinen media: Facebook, Twitter, YouTube, blogit, ja internetin keskustelupalstat levittävät sananvapautta, hyvinvointia ja demokratiaa. Pamfletissaan he myös totesivat, että näissä verkostoissa yksilöllä on vapaa valinnan mahdollisuus kenen kanssa liittoutua. (Suominen Jaakko, 222.) Sosiaalinen media on eräänlainen mediautopia, ihannetila ja yhteys muuhun maailmaan silloin, kun se käyttäjälleen sopii. Se mahdollistaa verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen laajemmin kuin koskaan aiemmin. Tanja Aittamurto kollegoineen totesi kuitenkin, että sosiaalinen media tulee oivaltaa oikein. Tässä voi nähdä piilevän mediadystopian, joka varoittaa sosiaalisen median muodon vaaroista. Toisia vastaan suunnattu sosiaalinen media ei ole utopia ja yhteiskunnallinen ihanne, joka puoltaisi yksilön vapautta oikeassa hengessä, vaan dystopia, joka käyttää vääriin tarkoituksiin sitä, mikä on tarkoitettu parantamaan yksilön asemaa yhteiskunnassa. On siis totta, että sosiaalisessa mediassa se mikä merkitsee toiselle mediautopiaa, voi olla toiselle mediadystopiaa (Booker 2013, 2-8).

“Isoveli valvoo sinua” on George Orwellin (1949) kirjoittaman kirjan Vuonna 1984 ensimmäisen osan ensimmäisellä sivulla kirjoitettu lause, joka kertoo kolmella sanalla kuinka totalitaristisessa yhteiskunnassa valtio valvoo kaikkea mitä yksilö tekee, sekä hallitsee hänen elämänalueitaan. Valtion ja puolueen valta ulottuu yksilön kieleen ja ajatteluun asti. Valtio hallitsee niin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin (Sisättö Vesa 2007, 8).  Orwellin romaani kuvaa dystopiaa, utopian vastakohtaa. Pohjois-Korean todellisuus on kuin Orwellin kymmenien vuosien takaiset visiot. (Sisättö Vesa 2007, 8.) Valtio elää eristyksissä muusta maailmasta, kontrolloi kaikkea ja estää yksilön vapauden toteutumisen.

Kwangmyong on Pohjois-Korean sisäinen tietoverkko. Se on otettu käyttöön vuonna 2000. Tämä muulta maailmalta suljettu intranet on avoin vain pohjoiskorealaisille. Nettisivuille ei pääse maan ulkopuolelta, eivätkä pohjoiskorealaiset pääse globaaliin verkkoon. Maailman verkkoon, internetiin pääsevät Pohjois-Koreasta luvallisesti ainoastaan pieni määrä tutkijaeliittiä sekä virkamiehiä. Kwangmyong tarjoaa suurelle yleisölle tarkoitettuja palveluita, länsimaisia sisältöjä sieltä ei löydy. (Mäkeläinen Mika, 2016. yle.fi.)

Pohjois-Korea on länsimaalaisen silmin katsottuna totalitaristinen valtio. Propagandallaan hallitus muovaa kuvan ulkomaailmasta haluamakseen. Syntyminen Pohjois-Korean kansalaiseksi, suljettuun valtioon ja kasvaminen propagandan keskellä saa monet pohjoiskorealaiset uskomaan, että he elävät oikeasti työläisten paratiisissa. (Sisättö Vesa 2007, 8.) Tällainen autoritäärinen valtio, sen media ja mukaan lukien Kwangmyong on uskomaton utopia ja mediautopia. Silloin, kun ihmisillä ei ole vertailupohjaa mihinkään toiseen järjestelmään ja yhteiskuntaan, on helppo uskoa olemassa olevan rakenteen ylivertaisuuteen. Länsimaalaiselle Pohjois-Korean tilanne on dystopia, jossa media ei ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia, vaan piilottaa ne tiukan valvonnan ja propagandan alle.

Sosiaalisessa mediassa kaikki on mahdollista hyvällä ja pahalla tavalla. On niin monta ajatusta kuin käyttäjääkin. Se on tietyin osin hyvä asia, sillä se kumoaa Marshall McLuhanin ajatuksen maailman yhteisistä teknologisista aivoista. Teknologia mahdollistaa ihmisten kommunikoinnin yli valtioiden välisten rajojen (Masuda Yonedi), mutta se ei ajattele ihmisten puolesta. Käyttäjällä on vastuu kuinka hän teknologiaa käyttää ja mihin tarkoitukseen.

Jos tekniikan kehitys koetaan vaaraksi, syynä ei ole, että tekniikka olisi ottanut ylivallan ihmisestä vaan se, että tekniikkaa käyttävät ihmiset (von Wright Georg Henrik, 191). Sama pätee sosiaaliseen mediaan. Uskon, että sosiaalinen media levittää sananvapautta, hyvinvointia ja demokratiaa, sekä antaa yksilölle valinnan vapauden liittoutua kenen kanssa haluaa (Aittamurto & ym.).

Sosiaalinen media on toteutunut mediautopia, jossa yksilöllä on tarpeen vaatiessa vastuu tunnistaa siellä ilmenevä mediadystopia.

 

[www.susannamustaparta.wordpress.com]

 

Lähteet:

Aittamurto & ym. Teoksessa Sosiaalisen median lyhyt historia. Toimittanut Suominen Jaakko, Östman Sari, Saarikoski Petri, Turtiainen Riikka. Gaudeamus Oy. Tallinna: 2013.

Marshall McLuhan. Mediautopiat ja -dystopiat.

Masuda Yonedi. Mediautopiat ja -dystopiat.

Mäkeläinen Mika 14.5.2016. Yle Pohjois-Koreassa: Kurkista suljetun maan omaan tietoverkkoon.

Orwell George. Vuonna 1984. Helsinki: WSOY, 2008.

Saarikoski Petri (2012) Facebook-lakko – Some-aikalaisen tunnustuksia.

Sisättö Vesa (2007) Esipuhe. Teoksessa Vuonna 1984. Espoo 30.11.2007.

Suominen Jaakko (2013) Johdanto – Sosiaalisen median aika. 2011 –  Mullistiko sosiaalinen media kaiken? Teoksessa Sosiaalisen median lyhyt historia. Toimittanut Suominen Jaakko, Östman Sari, Saarikoski petri, Turtiainen Riikka. Gaudeamus Oy. Tallinna: 2013.

von Wright Georg Henrik. Humanismi elämänasenteena. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2007.

http://www.hs.fi/politiikka/a1305893777267   

http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Sosiaalisen_median_sanasto.pdf  

http://yle.fi/uutiset/yle_pohjois-koreassa_kurkista_suljetun_maan_omaan_tietoverkkoon/8882096

https://moniviestin.uta.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s