Väline vertaansa vailla

Maailmassa on lukemattomia asioita,

joiden tekemiseen tar-vi-taan a-si-oi-ta.

Hienoja asioita ja välineitä hyvän sekä toivotun lopputuloksen aikaansaamiseksi.

On kuitenkin yksi väline vertaansa vaille, jos jätän laskuista pois vettä pitävän astian.

No tiedäthän? Kynä tietenkin.

Kynä käväisee kädessäni joka päivä. Syystä tai toisesta.

Toisille se ei ole varmastikaan
tablettien ja miniläppäreiden ja iPhonejen
vuosikymmenellä ollenkaan tarpeellinen,

mutta itseni kohdalla olen todennut, että se on välttämätön.

Kirjoitan listoja, kirjoitan tekstejä, kirjoitan sitä ja kirjoitan tätä…

Niin niin, tottapa totta,
että voisinhan tehdä nämä asiat kirjoittamalla ne

puhelimen muistiin tai tietokoneelle,
tai pitää ne sitten vain omassa muistissani
kirjoittamatta mihinkään ylös.

Osittain, jodenkin asioiden kohdalla se voisi onnistua.
Kaikessa se ei kuitenkaan toimi.

Säveltäminen on nimittäin oma juttunsa.
Sitäkin voi kyllä tehdä hienoilla ohjelmilla.

Encore-, MuseScore-,
Sibelius-First-, Sibelius 7- tai Sibelius 7.5-sävellysohjelmilla,

voi helposti ja nopeasti taikoa erityyppisiä sävellyksiä.

Lähtökohtana on, että osaa käyttää ohjelmaa.

Kun osaa käyttää ohjelmaa, niin se tekee pitkälti valmista työtä.

Mukavaa.

Minä en osaa käyttää yhtään sävellysohjelmaa.
Eipä sen väliä.

Tärkein tallennusvälineeni on itseni lisäksi kynä.
Kynä ja nuottipaperi.
Kun työ on melkein valmis, soitan sitä useita kertoja läpi.

Teen merkintöjä kynällä.
Pohdin ja haluan ehkä muutoksia.
Kirjoitan uudestaan joitakin tahteja tai osan niistä…
Soitan taas…
Muokaan ja korjaan…

Kirjoitan lähes loppulliseen, tai loppulliseen formaattiin kynällä.

Kynän avulla olen kirjoittanut ensimmäiset sävellykseni
1990-luvun alkupuolella. Ja vieläkin toimii hyvin.

Viestiketju alkaa minusta,
siirtyy kynän kautta nuottipaperille ja
välittyy takaisin minulle.

Sitten

voin kirjoituttaa sävellykseni Sibelius-ohjelmalla.
Voin kuunnella sen tietokoneohjelman läpi.
Mikäli olen tyytymätön, pyydän muutoksia.
Mikäli olen tyytyväinen, pyydän tulostamaan sen ulos.

Onko työskentelytapani hidas? On se.

Ei se haittaa.

Lopputuloksen kannalta oleellisinta on,
että työ kuulostaa siltä, miten olen sen kirjoittanut.
Musiikin kieli on kirjoitusasultaan selkeä.
Tulkinnan vaaraa ei ole,
oli se sitten tallennettu kynällä tai ohjelmalla.

Ohjelma tarjoaa vaihtoehtoja, kynä tarjoaa pitkäjänteistä työtä.

Valitsen jälkimmäisen. Ilman sitä olisin auttamattomasti hukassa.
Viestin sillä mielelläni.

Jonakin päivänä haluan ehkä investoida Sibelius-ohjelmaan,
opiskella sen kaikkinensa.

Mutta,

kynästä en luovu.
Kynä on pettämätön.

Käsialassa on minun jälkeni.

[www.susannamustaparta.wordpress.com]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s