Suomen Turhin Julkkis

Koska elämäni on täynnä yllätyksiä
ja oivallisia käänteitä,
niin ihan hämmästyksiin asti,
ja johonkin saakka jaksoin
ihmetellä seuraavaa:

Vaikka kirjoitan paljon,
en ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa.

Se on ollut minusta jo ajatuksenakin vastenmielinen.

Sitä vastoin olen erikoistunut short storyseihin,
sanoituksiin, runoihin ja muihin lyhyehköihin
kirjoituksiin.

Paljon on syntynyt valmista,
paljon on mennyt roskikseen
ja paljon odottaa raakileena…

…sitä päivää, kun jään eläkkeelle…

No,

minulla oli eräs raakile-kirjoitus,
johon olin kerännyt enemmän ja vähemmän
ranskalaisviivatyyppisen kappaleiston
osana erästä suurempaa kokonaisuutta.

Muokkasin tekstiä jollakin tapaa yhdellä tai kahdella sanalla
tai lauserakenteella ja yritin tulostaa aina viimeisimmän
version itselleni kirjoituskirjani kansien väliin.

Useita kertoja teksti,
tulostus tai molemmat menivät pieleen.
Milloin tulostin meni jumiin vilkuttaen punavaloa
tai milloin se teki yllättäviä määriä tulosteita tai
tulostikin ihan jotain muuta kuin piti.

Ei se mitään. Sellaista sattuu.

Heitin massoittain tulosteita roskapönttöön,
sillä sinne ylimääräisten oli määrä päätyä.

Ei siinä sitten ihan niin käynytkään…

Sinne tänne kulkiessani kotiin, kauppaan, töihin tai
minne tahansa, tuo raakile teksti ilmestyi eteeni
joka paikassa.

Kyllästyttävyyteen saakka keräilin niitä ja heitin
uudestaan roskikseen, mutta jotenkin tuntui,
että ne vain lisääntyivät.

Sitten en enää jaksanut.

Otin aina yhden vastaantulevan raakileen käteeni.
Lukaisin sen läpi, löysin siitä tietenkin samat
virheet, jonka vuoksi sen roskakoriin olin heittänytkin
ja hylkäsin sen uudestaan kädestäni.

Miksipä ryhtyisin niitä keräilemään,
kun en ollut niitä heittänytkään.

Yhä jaksan ihmetellä,
että kuka on jaksanut pitää raakiletasolla olevaa
tekstiä niin mielenkiintoisena, että on halunnut
roskapöntöstä saakka niitä suojella taivaisiin asti.

Eipä silti,

opiskelijayhteisössä tämä on varsin tavallinen tapa toimia.
Kun tulostinpaperia tarvitaan jatkuvasti erilaisiin kirjoitustöihin ja
ja tehtäviin, ja jos omat paperit pääsevät loppumaan, ovat paperiroskikset
parhaita paikkoja löytää toiselle turhia tulosteita uusiokäyttöön
hyödyntämällä tulosteiden toinen puoli, mahdollisesti melkein molemmat.

Teinhän Itsekin tuon, siinä missä muutkin,
niin lukemattomat kerrat, että en jaksa edes muistaa.

Mutta hyvä näin,

sillä seuraavalla kerralla,

kun päätän hylätä keskeneräisiä tekstejäni
paperiroskiin, lehtikeräykseen tai roskikseen,

yritän muistaa kirjoittaa niihin oman nimeni.

Kukapa tietää, vaikka se poikisi työpaikan,
josta on aina haaveillut.

Tällä kertaa kävi niin,

että joku toinen vei minun oikeuteni
päättää minun tekstini ohjautuvuudesta
suuntaan jos toiseen.

Toisekseen,

teksti oli niin kokonaisvaltaisen hyvää,

että nimellä varustettuna olisin saattanut yltää

titteliin

Suomen Turhin Julkkis.

Voi porsas…

” Ja By The Way,

Sinä, joka veit tulosteeni, jossa oli Minun elämänpuuni otsikolla CV,
niin toivottavasti sait asiaasi apua. ”

[susannamustaparta.wordpress.com]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s