(+) Plus on (+) Plus , (-) Miinus on (-) Miinus

Tuttuni kertoi minulle erään tuttuperheensä
äidistä, joka on ammatiltaan tutkija.

Mukava perhe, jolla on asuntoja Suomessa,
Englannissa ja Ranskassakin maatila.

Ensireaktioni oli ”WAU!” Kuulostaapa hauskalta.

Tuttuni jatkoi, että oli saanut kyläkutsun
tutkijaäidiltä Englannin kotiin.

”Kivaa. Kai otat kutsun vastaan?” kysäisin.

Naurahtaen hän vastasi, että

tutkijaäidille ei vastata ei.

Tämä tutkijanainen on nimittäin niin hemmoteltu,
että ei pidä eikä hyväksy vastaväitteitä asioihin,
jotka ovat naisen suunnittelemia tai ideoimia.
Elämä on pelkkää juhlaa juhlan perään.

Hämmästyneenä kysyin ajatukseni äänen:

”Kuinka tuo nainen voi tehdä työtä tutkijana?
Olla jatkuvasti vastakkain asioiden ja vastausten
kanssa, jotka eivät välttämättä koskaan
näyttäydy hänen toivomallaan tavalla.”

Tuttuni vastasi, että ei hän tiedä.

Jatkoin ajatustani eteenpäin:

”Tutkijan työn yksi tärkeimmistä vaiheista on silloin,
kun tutkimus valmistuu. Aina ei käy niin, että
tutkimustulos miellyttäisi tai vastaisi sitä mitä
tutkija on odottanut. Tutkimustulos voi selkeästi
osoittaa jotakin sellaista mihin ei ole osattu edes
varautua. Esimerkiksi sen, että tutkijan suunnittelema
tutkimus ei ole validi. Tai sen, että tutkimuskäytäntö
ei vastaa hyvää tutkimustapaa.”

”Toki en halua väittää, että tutkijaäidille tutkijan
ammatti olisi ongelma, vaikka hänen asettamaansa
asiaan negatiivinen tulos olisikin ongelma arjessa
tai muutoin.”

”Toisekseen, mikäli tuttuni haluaa koetella tutkijaäidin
kykyä käsitellä ei toivottua vastausta/tulosta,
hänen kannattaisi vastata kyläkutsuun rohkeasti ei.”

Ja nooo, mitäs sitten?
Että voihan näitä tämän kaltaisia
asioita mietiskellä ja analysoida loputtomiin.
Vierittää asiat toisten niskaan,
että pääsisi itse helpommalla.

Suppeakatseisuuttani en vain osaa irrottaa
ihmisluonnetta irti tutkijan ammatissa.
Minusta niillä molemmilla on merkittävä rooli
suhteessa toisiinsa.

Yksinkertaistettuna,

tutkijalla täytyy olla oikeanlaista luonnetta.
Ihan kaikessa.

Mikäli se puuttuu, niin alla
olevanlaisestikin saattaa käydä:

Tämä

surullinen-surullinen uutinen
tutkimuskentältä on vuoden-parin takaa
ja tapahtui Joensuun yliopistolla.

Ehkä olet kuullutkin?

Tapaus-Venäläinen-naistutkija.  

Naistutkija ei kyennyt hyväksymään
tutkimuksen antamaa tulosta. Hän oli
näes jostakin syystä haaveillut tuloksen
joksikin, millaiseksi se ei sitten millään
tavoin kuitenkaan taipunut.

Saadakseen vastaukset sellaisiksi,
kun hän oli niiden alkujaan
toivonut olevan,

nainen väärensi tutkimustulokset.

Hyvin ja huonoin seurauksin.

Nainen jäi kiinni ja menetti tutkijanoikeutensa.

Mutta sen lisäksi,

hän veti mukanaan suohon lahjakkaan ja taitavan,
oman alansa huippuprofessorin, joka oli ollut naisen
vastuu- ja tukijaprofessorina koko tutkimuksen ajan.

Professori menetti yliopistovirkansa ja tutkimusryhmänsä.

Jälleen voi tietenkin kysäistä, että nooo, mitäs sitten?

Niin, nooo, mitäs sitten ja ketä kiinnostaa??

”Nooo, sitäs sitten että MINUA KIINNOSTAA.”

Nimittäin minulle:

” +  on  +  ,  –  on  – ”

Ja kai tajuatkin jutun juonen?

Muuksihan ne eivät tuosta muutu,
vaikka minkä niille tekisi…

Vai mitä tiedät ?

[www.susannamustaparta.wordpress.com]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s