Dg. Pedofiili

Sanomalehti Karjalaisen Sunnutaisuomalainen-palsta
kirjoitti 16.12.2012 aiheesta:

” Kuka hoitaa pedofiiliä ? ”

Karjalaisen toimittaja ja tekstin kirjoittaja
Sanna Kauhanen on haastatellut juttuun
pedofiilihoitajia, Jussi Nissistä (Sexpon
toiminnanjohtaja) ja Katariina Alankoa
(psykologian tohtori).

Artikkeli kertoo K. Alangon puuhaamasta pedofiilihoitoyksiköstä,
joka aloittaa toimintansa Helsingissä 2013. Sisään hoito-ohjelmaan
otetaan 15 henkilöä haastattelun perusteella.

Heille tehdään diagnoosi:

Dg. Pedofiili.

Nämä 15 henkilöä eivät ole vielä rikoksen tehneitä,
mutta tuntevat seksuaalista vetovoimaa alaikäiseen.
Hoitojakso kestäisi vuoden ja sen tarkoitus olisi
ehkäistä rikos.

Alangon mukaan pedofiilejä on noin 1 % miehistä,
jolloin Suomessa heitä olisi noin 25 000.
Naisten lukumäärää ei tuossa artikkelissa mainita.

Lukiessani tuollaisten
Katariina Alankojen ja Jussi Nissisten
kaltaisten huuhaa-hoitajien suunnitelmia,
alkaa tulla huono olo.

Psykologi-psykiatrian alalla ongelmana on,
että mikään ei pohjaudu totuudenmukaiseen ja
todistettuun lääketieteelliseen tulokseen.
Kaikki perustuu tuntemukseen, joka kuunteljilla
itsellään on. Ei tietoon.

Tyyppiesimerkkeinä muun muassa siinä missä
musiikin maailmassa kaikista erilaisista
äänimaailmoista löytää musiikkia
(ihmiset, kulkuvälineet, aterimet, juomalasit jne.),
psykologi-psykiatrian allalla työskenteleville
äänimaailman käsitekin on vieras.
Ääni sanana tarkoittaa jo harhaa ja skitsofreniaa.

Sama pätee visuaaliseen maailmaan.

Eräs tuttuni näki yhtäläisyyden erään kuuluisan
elokuvaohjaajan ja kadulla kulkevan miehen välillä.
Tarkkanäköiselle ihan tavallinen juttu. So what ?
Psykiatriassa tämän kaltaiset ilmentymät
liittyvät näköharhoihin ja skitsofreniaan.

Musteläiskätesti on yksi tunnetuimmista
psykiatrisista testeistä.
Se perustuu ei yhtään mihinkään.
Mitä rikkaampi visuaalinen mielikuvitus,
sen enemmän kuvista saa irti.
Voihan olla, että jos on niin sokea,
että ei näe kuvissa yhtään mitään,
saa terveen paperit.

Dg. Terve.

Diagnooseja leivotaan samoin kuin perjantai-pullaa.
Keksitään keksimällä erilaisia hömppähoitoja,
että saadaan itselle tekemistä.
Verorahoilla ilman muuta.

Mutta pedofiilia,

se on todella VA – KA – VA asia.

Ajatus ja toteutus ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.

Tätä ei ilmiselvästi Katariina Alanko ymmärrä.
Ja kuinka moni muu psykologi – psykiatritoimessaan,
tai alalla yleensä ???

Vaarallisilla vesillä liikutaan.

Suomessa on rikoslainsäädäntö ja oikeuslaitos.
Niiden tehtävänä on pohtia tämän kaltaiset
rikosnimikkeet.

Eräs mieslääkärituttuni, joka on psykiatri ammatiltaan,
totesi kerran erään teeiltakeskustelumme lomassa:

”Ihminen, joka suunnittelee ajatuksissaan murhan,
ei ole vielä murhaaja.
Ihminen, joka toteuttaa suunnittelemansa ajatuksen
murhasta, on murhaaja.”

Tämä malli poikkeaa varsin paljon tuosta Katariina Alangon
ja Jussi Nissisen pullat uuniin ja ulos – mallista.

Psykologian ja psykiatrian kentällä ei ole
journalistista kirjoitussääntöä, vaikka pitäisi ollakin.

Journalistinen kirjoitussääntö pitää sisällään ajatuksen,
että journalisti ei henkilöä haastatellessaan kirjoita
siten kuten itse tulkitsee haastateltavan,
vaan siten kuten haastateltava asian sanatarkasti sanoo.

Voisiko sitten luottaa siihen, mikäli ihminen ilmoittaisi
yksikantaan olevansa pedofiili?

Itse tuskin jatkaisin keskustelua tuollaisen henkilön
kanssa, mutta minulla ei olisi siihen mitään syytä tai
vastuutakaan.

Sitä vastoin Katariina Alangolla ja Jussi Nissisellä sekä
heidän ajatusmalliaan tukevilla on SUURI vastuu.

Silloin, kun ihminen päättää rikosnimetä toisen ihmisen
tuomioistuimeen verrattavalla oikeudella niin, että
nimike kirjataan tietojärjestelmiin pysyvästi, on
varmasti syytä pohtia tarkkaan millainen ”Jumala”
sieltä on maan pinnalle putkahtanut diagnosoimaan.

Jaksan myös hämmästellä, että kuinka kukaan voi olla
ilman tuomarin pätevyyttä niin naivi, että haluaa asettaa
itsensä oikeutetuksi nimikoimaan ihmisiä psykologian
nimissä pedofiileiksi. Tässä kohtaa valetohtorikin
kuulostaa luotettavammalta.

Näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,
pedofiilia on sairasta, mutta se on myös

RIKOS LAPSIA VASTAAN.

Näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

en tunnista Jussi Nissisen väittämää,
että pedofiili kokisi tunteensa hävettäviksi
tai sairaiksi, saati pelottaviksi.

Sitä vastoin tunnistan heidän

pakkomielteensä, himonsa ja harhansa
kuvitella, että kysymyksessä olisi
rakkaus lasta kohtaan, jota syvempää ei voi
maailmassa olla.

Näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

en tee eroa pedofiilille ja seksuaalirikolliselle.

Kun olen vanhan miehen silmissä kuuma pakkaus
hänen seksuaaliselle himolleen

7 – vuotiaana, 12 – vuotiaana ja 13 – vuotiaana,
koen olleeni lapsi sanan LAPSI täydessä merkityksessä.

Näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

pedofiili on rikollinen,
joka toteuttaa teolla ajattelemansa rikoksen,
tai epäonnistuu yrittäessään toteuttaa rikosta.
Oli kyseessä sitten 0 – tai 17 – vuotias lapsi.

Myönnän, että 12 – ja 13 – vuotias ei ole
enää ihan niin avuton puolustautumaan pedofiilin
painostusta ja pakkomiellettä vastaan kuin
0 – 11 – vuotias.

Ei se silti tee 12 – vuotiaista ja sen yli olevista
lapsista vähemmän lapsia.

Ja vielä tuosta häpeästä,

näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

kyllä se häpeän tunteen kokemus on ennemminkin
lapsella, joka joutuu pedofiilin uhriksi.

Nimittäin 7 – vuotiaan lapsen maailmassa tuollainen
pedofiilin tuntema kiima on niin käsittämätöntä,
että siitä ei toivu koskaan.
Sen kanssa oppii jollakin tavoin elämään.
Silloin tietenkin, kun on niin onnekas,
että selviää hengissä.

Alangon ja Nissisen kaltaisilla ihmisillä on
ogelmanratkaisukyky pahasti miinuksella.

Vain Suomessa voidaan laskea olevan noin 25 000
pedofiilimiestä ja heistä viitisentoista otettaisiin
vuosittain terapiahoitoon, joka kestäisi noin vuoden.
Vuoden kestävässä hoidossa miehille selvitettäisiin,
että ei ole tervettä kokea seksuaalista mielihalua lapseen.

Näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

se kuulostaa tasan yhtä hölmöltä, kuin selvittäisi
homolle, että ei ole tervettä kokea seksuaalista mielihalua
mieheen. Älä koske enää miehiin, ryhdy heteroksi.

Alanko yrittää järjestellä niin kutsuttuja pedofiilien hoitorahoja,
eli 440 000  euroa sosiaali- ja terveysministeri Maria Gutzenina-
Richardsonilta.

Olen Alangon kanssa samaa mieltä, että

yksikin seksuaalirikokselta pelastunut on paljon.

Mutta,

meillä on Alangon kanssa
täysin erilainen lähestymistapa asiaan.

Siinä missä Alanko haluaa hoitaa pedofiileja,

minä katsoisin tärkeämmäksi valmistaa lapsia
mahdollista kohtaamistilannetta varten pedofiilin
kanssa.  

Kuinka tulee toimia ja mitä pitää tehdä jos…

Tavallinen kohtaamistilanne on pienen
koululaisen koulumatkalla.

Jo esikoululaisille järjestetään toimintaopetusta
tulipalon ja liikennesääntöjen puitteissa.

Eikö poliisi voisi antaa myös käytännön
toimintamallin lapsille heti ensimmäisen
luokan alkaessa, niin että tuollainen tilanne
harjoiteltaisiin valmiiksi ? Siis harjoiteltaisiin.

Minun laskutaidollani tämä olisi monin verroin
kannattavampi ja erityisen paljon ennalta ehkäisevämpi
tapa torjua pedofiiliaa kuin yrittää käännyttää
15 mahdollista pedofiilia ei pedofiiliksi.

Puhumattakaan, että ne loput tuosta 25 000
pedofiilista, eli 24 985 ovat jossakin vapaana,
väijymässä lapsia ehkä.

Luokkakoko on pääsääntöisesti noin 24 lasta.
Monessa koulussa näitä ensimmäisiä luokkia
on vähintään kaksi.

Jos sitten laksetaan vielä vaikkapa ainoastaan
Helsingin ala-asteet ja vuosittain aloittavat
ensimmäiset luokat, niin määrällisesti tämä
käsittää satoja, tuhansia lapsia
(noin 4000 lasta).

Näitä lapsia ei tarvitsisi hoitaa, heille tulisi antaa
vain napakat selkeät ohjeet ja toimintatavat sekä
mallit vaaratilannetta varten, ettei pelkotila, shokki,
järkytys ja lamaantuminen estäisi toimimasta.

440 000 euroa riittäisi tällä tavalla pitkälle.
Yhden päivän kestävä, poliisin antama
koulutus heti koulun alussa ensimmäisen luokan
aloittaville. Tähän lisättynä tietoisku nettipedofiiliasta.
Uhriluvut kääntyisivät varmasti laskuun.

Joten,

näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

toivotan tuollaisille Katariina Alangoille ja Jussi Nissisille,
sekä heidän kaltaisilleen houruille,

” Tervemenoa hourulat sinne missä voitte houruilla keskenänne.
Pysykää poissa maisemista, niin ilmapiiri pysyy paljon
puhtaampana ja parempana näissä maisemissa.
Leikkikää oikeuslaitosta ja paranevia pedofiileja,
mutta tehkää toki se omalla kustannuksellanne. ”

Ja muuten,

näin pedofiilin uhrin näkökulmasta,

voin leipaista kyytipojiksi vielä
Teille kaikille yhteisen diagnoosinkin:

Dg. Vaikeasti kehitysvammainen. Parantumaton.

[www.susannamustaparta.wordpress.com]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s