A-absis vs. matikkanerot

Eräänä aamuna matkustaessani junalla töihin, ryhtyi syvässä humalatilassa oleva mies purkamaan tuntojaan minulle.

Mies kertoi olleensa viettämässä iltaa neljän ystävänsä kassa. Nuo kaikki neljä olivat matematiikan taitureita. Hän kertoi, kuinka oli tuntitolkulla kuunnellut ystäviensä tylsääkin tylsempää keskustelua matemaattisista yhtälöistä, kaavoista ja omituisuuksista.

”Vesikraanan vesipisaran tilavuudestakin suhteessa pesualtaan kokoon, he jaksavat keskustella kaksi-kolme tuntia,” mies sanoi. ”Oikeastaan olen kateellinen heille,” hän lisäsi.

Mies itse oli sanojensa mukaan kaveriporukan ainoa musiikillinen lahjakkuus. Tällainen lahjakkuus oli hänen mielestään erityislaatuisempaa lahjakkuutta kuin tuo hänen ystäviensä matemaattinen lahjakkuus.

”Aina heidän ympärillään pyörii illan kauneimmat naiset,” mies jatkoi motkotustaan matemaattisesti lahjakkaista ystävistään. Seuraavaksi hän sössötti: ”Miten kukaan kaunis nainen jaksaa kuunnella ja katsella heitä ja aina vain heitä? Minulla on sentään a – absoluuttinen sävelkorva.”

Näin hänen vasempaan suupieleensä ja poskeensa tarttuneen nakkisämpylän majoneesisotkun. Katsoin häntä suoraan silmiin ja vastasin: ” En kyllä saata ymmärtää kuinka kukaan kaunis nainen jaksaisi kuunnella tai katsella sinua.”

[www.susannamustaparta.wordpress.com]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s